Luetaan vaan neidit niitä lutkaskooppeja niin pää menee entistä enemmän pyörälle..
Kävin tänään todella oudon keskustelun Coachin kanssa tekstiviestien välityksellä. Herra harmitteli/valitti/ruikutti, että eipä sitten tämän illan ja yön suunnitelmat onnistuneetkaan. Olen edelleen aivan äimänä tilanteesta enkä oikein käsitä miten tässä näin kävi. Ihminen joka ei koskaan sovi mitään etukäteen vaan elää täysin hetkessä, onkin yllättäen mennyt muka sopimaan kanssani tapaamisen, jopa viikon mittaisella varoitusajalla. Harmi, hän oli selvästikin pohtinut asiaa (ja ilmeisesti myös päättänyt) vain omissa ajatuksissaan päänsä sisällä ja jättänyt kertomatta minulle. Eli turha tulla ruikuttamaan kun ei ole voinut edes selkeästi keskustella kanssani asiasta.
Mikä siinä onkin, että miesten on vaikea sopia mitään etukäteen. Olen törmännyt tähän tilanteeseen useamminkin ja siksi uskallan puhua yleistävään sävyyn ”miesten ongelmasta”. Vinkki miehille : jos joku entinen heilasi ei ole pystynyt pitämään kiinni ennalta sovituista tapaamisista, ei se välttämättä tarkoita sitä, että kaikki tulevat hempukat tekisivät sinulle samat temput. Olen ollut aikuinen ja yrittänyt ystävällisesti/hauskasti/leikkisästi keskustella aiheesta Coachin kanssa, mutta selvästikin aivan turhaan. Tai kai tämä pitää nyt sitten laskea edistysaskeleeksi, koska olihan herra sentään päättänyt tavata (lue : panna) minua jonain tiettynä päivänä. Ehkäpä ensi kerralla hän muistaa kutsua minutkin paikalle.
Huomaan taas teutaroivani samojen ongelmien kanssa kuin joskus ennenkin. Olen kerännyt ympärilleni miehiä, joilla on selvästi vaikeuksia heittäytyä pieneen suhdeleikkiin. En ole kuitenkaan nainen joka ensitreffeillä kaivaa kalenteria esille sopiakseen mahdollista vihkipäivää, mutta olisi se nyt kiva tietää, että odotellaanko puhelinsoittoa vai saako kirmata seuraavan nurkan takaa vastaan taapertavan kaksilahkeisen matkaan. Olen tämän vuoden puolella ehtinyt heivata matkastani jo neljä miestä/poikaa, jotka olisivat olleet enemmän kuin valmiita sitoutumaan vakavampaankin suhteeseen kanssani. Minua ei vaan tunnu ne kiltit, mukavat ja helpot nakit kiinnostavan. Onko se tervettä oman arvon tunnustamista vai liian suurien kuvitelmien elättelemistä?
Mr. Doctorista ei ole kuulunut mitään. Ei soittoa, viestiä, kirjekyyhkystä, pullopostia tai savumerkkiä.
