BB-Tean sanoin : ”Mä elän nyt todella vaikeita aikoja.”
Pitäisi osata lopettaa ylireagointi, lakata tekemästä kärpäsestä härkästä. Mutta ei se ole niin yksinkertaista. Ongelmahan (ainakin minun korvieni välissä) on siis se, että elämme täysin eri aaltopituudella Sailor:n kanssa aikataulujen suunnittelun suhteen. Se jos mikä on alkanut oikein olan takaa ahdistaa. Olen kyllästynyt siihen, että minä saan olla aina ehdottamassa tapaamista, järjestämässä tapaamista, varmistelemassa tapaamista tai ylipäätänsä joustamassa tapaamisten suhteen.
Tällä viikolla päätin lyödä liinat kiinni. En maininnut sanallakaan tulevaa viikonloppua, josta oltiin jo ennalta sovittu, että viettäisimme sen yhdessä. Eilen sitten Sailor otti sen itse puheeksi, mainiten samalla lauantaille sijoittuvasta iltariennosta. Minnes unohtui se suunniteltu/sovittu/luvattu yhteinen viikonloppu? Ja aikaisempien kokemusten perusteella tiedän jo etukäteen, että sunnuntain herra haluaakin sitten viettää yksin pimeässä huoneessa krapulaa parannellen. Voin kuulemma toki kipitellä sunnuntai-iltana herran luo – hirveästipä lohduttaa. Tilanteeseen liittyy toki myös muutama ylimääräinen lisäkiemura, jotka sotkevat pakkaa vielä entisestään. Ja juuri nämä lisämutkat huomioonotettuna uskon, että minulla on jopa oikeus hieman närkästyä tästä tilanteesta.
Aikaisempien sekä näiden viime aikaisten tapahtumien valossa on vain alkanut tuntua vahvasti siltä, että eipä Seilor:a taida paljon minun seurani kiinnostaa. (Tätä juuri tarkoitan ylireagoinnilla, asian laita ei varmastikaan ole ihan näin mustavalkoinen.) Mutta juuri tästä aikataulusotkupaskasta huomaa ettei herra ole aikaisemmin seurustellut. Hän ei vaan osaa ottaa toista ihmistä huomioon tai joustaa omissa menoissaan. Olenkin alkanut epäillä ettei hän ole valmis/halukas seurustelemaan.
Olen kahden vaiheilla : 1) Menen Sailor:n luo sunnuntai-iltana ja esitän että kaikki on hyvin. 2) En mene ollenkaan, jolloin seuraava mahdollinen aika tapaamiselle lienee 2 – 3 viikon kuluttua.
