Pakko avautua tämän syksyn television todellisesta tarjonnasta. En ole mikään tosi-tv:n vannoutunut ihailija, vaan monia sarjoja tulee vilkuiltua sivusilmällä, jotta kestäisin edes hieman mukana ihmisten puheissa.
Suomen Huippumalli haussa : Casting on mennyt ihan päin persettä. Jo parin viikon jälkeen joku jättäytyy vapaaehtoisesti pois koko kilpailusta. Aikaisemmilla tuotantokausilla alusta asti on erottunut selkeitä lahjakkuuksia ja kykyjä, jotka ovat myös onnistuneet kehittymään sekä parantamaan suorituksiaan kilpailun loppuun asti. Nyt yksikään ei tunnu erottuvan joukosta.
Suomen Talent : Ensimmäisessä jaksossa yksikään esitys ei sytyttänyt. Taso vaikutti kauttaaltaan surkealta ja tuomarit päästivätkin jatkoon ties mitä räpellystä. Tämä linja tulee varmasti jatkumaan muidenkin kaupunkien alkukarsinnoissa, pakko päästää jatkoon, jotta saadaan kiintiöt täyteen. Todellinen kisa käydään tuomareiden ja kilpailijoiden välillä – kummat ovat tylsempiä?
Suomen Dance : Järkyttävää katsottavaa. Ei todellakaan anna todellista kuvaa Suomen tämän hetkisestä tanssin tasosta. Kiitos jenkkituulien, meilläkin on alettu arvostaa temppuilua ja ilmassa törröttäviä jalkoja kehon kokonaisvaltaisen liikkumisen sijaan. Mikä siinä oikein on, että tanssi on enemmän asennosta toiseen siirtymistä eikä liikeen virtauksesta ole näkyvissä merkkiäkään. Jatkakaa vaan niiden piruettien tekemistä ilman piruettipistettä, kyllä se siitä lutviutuu. Ohjelmaa dramatisoidaan väkisin.
Suomen Big Brother : Tylsää ja vielä tylsempää. Viikkotehtävät eivät jaksa innostaa, kilpailijat lällyilevät eikä tuotanto kestä kritiikkiä. Porukka rikkoo sääntöjä mutta rangaistuksia ei jaella. Ideat vähissä?
Ei tämän kokoisessa maassa riitä tarpeeksi porukkaa näihin kaikkiin ohjelmaformaatteihin. Taso on surkea ja seuratessani netistä tätä kärsimysnäytelmää, muistan oikein hyvin miksi en omista tv:tä. Vaikka luulenkin, että kyllä nämä suomalaisten räpellykset voittaa Pohjois-Korean tv:n tarjonnan mennen tullen.
