When you’re important to another person, that person will always find a way to make time for you. No excuses, and no lies. (The #249 Rule of a relationship)
Pah, aina kun ehtii leijailla vaaleanpunaisen ilmapallon avustamana korkealle hattarapilvien luo niin eikös sitä tule joku ja tökkää siitä pallosta ilmat pihalle. Ei varmaan pitäisi innostua/suunnitella/haaveilla yhtään mistään. On se vaan kumma kun en ole sitä näköjään vielä tähän ikään mennessä oppinut. Pessimistisestä suhtautumistavastani huolimatta olen kuitenkin melkoinen haaveilija. Mielikuvitukseni ei paljon tarvitse tuulta alleen kun se alkaa lennellä uusiin sfääreihin. Päiväunissa ei sinäänsä ole mitään pahaa, ne piristävät ja lohduttavat sopivan paikan tullen. Kun päivä on mennyt lahjakkaasti päin persettä, on mukavaa sulkea illalla hetkeksi silmät ja antaa asioiden toteutua pienien päiväunien muodossa.
Mutta kuinka saisi pidettyä itsensä edes sen verran realistina, jotta ei alkaisi uskoa, että päiväunista voi todella tulla totta. Ihan vaan tiedoksi – haaveet eivät toteudu. Minulle haave tarkoittaa siis jotakin omasta normielämästä poikkeavaa/epärealistista/saavuttamatonta. Se on kuin kuva, joka eriää täysin siitä maailmasta jossa oikeasti elää. Pilvilinna, jollaista ei ole olemassakaan. Kuvitelma, jonka ihmismieli on koonnut vaikka tiedostaa sen mahdottomuuden. Kun taas unelma on minulle enemmän saavutettavissa oleva. Asia, jonka voi ansaita tekemällä lujasti töitä sen eteen. Käsitys näiden kahden sanan välillä vallitsevasta erosta tosin johtunee vanhoista suomalaisista sananlaskuista eli suoraan sanottuna minut on aivopesty mummolassa. Mutta vaikka miten asiaa kääntelisi niin kyse on silti aikamoisista tuulentuvista.
Nyt vain pitäisi löytää jostain kansalaisopistosta kurssi, jolla opetellaan suhtautumaan omiin päiväuniin realistisesti. Näin voisi ainakin yrittää minimoida mahdollisuuden suurempiin pettymyksiin. Toisaalta, ilman sydäntä raastavia pettymyksiä tämä elämä olisi takuuvarmasti todella tylsää. Pitää vaan oppia hyväksymään, että Afrikan tähdessä tulee aina välillä vastaan rosvoja. Ei aina voi löytää pelkkiä rubiineja, smaragdeja tai topaaseja. Lasketaanpa huvikseen kuinka moneen rosvoon on tullut vuosien varrella törmättyä : yksi, kaksi, kolme, neljä… Olisikohan kenelläkään lainata helmitaulua kun ei omat sormet meinaa riittää?
