Olin koko eilisen illan säästölinjalla, rahapussin nyörit tiukasti kiinni. Ja ylipäätänsä elin kuin säästöliekillä, antamatta itsestäni liikaa. Ilta oli totaalinen pettymys, mutta jokseenkin rentouttava. Ehdin jo innoissani odottaa pääseväni viettämään enemmän aikaa J:n kanssa, toivoin saavani kuulla hieman lisää likaisia yksityiskohtia hänen viimeaikaisista seikkailuistaan. Salainen piristysruiske. Mutta seuraamme liittyikin J:n uusi tuttavuus, joten iltani oli käytännössä pilalla. Olisin halunnut avautua myös omista mieskiemuroistani (jotka edelleen painavat mieltäni), mutta ulkopuolisille ei sovi avautua sisäisen maailman suruista, joten pidin turpani kiinni.
Liikenteessä ei edes ollut ketään varteenotettavia komistuksia ja olin tekevinäni huomion ettei kukaan kaksilahkeinen edes vilkaissut minun suuntaani koko illan aikana. En sen puoleen kyllä minäkään olisi pahemmin kiinnittänyt huomiota itseeni. Penkillä masentuneena nuokkuva surkimus ei ole mikään ensimmäisenluokan saalis. Olisin kevyesti voittanut illan reppana-palkinnon. Tai noloimmat mielenliikkeet-kunniamitalin, mikä joku olisi sattunut kuulemaan ajatukseni Sailor:sta, Philo:sta, Choach:n muutosta..
Jossain vaiheessa iltaa viestittelin Carholic:n kanssa. On kivaa olla hänen kanssaan puhe- ja toimintaväleissä, mutta siinä missä minä haluan olla hänelle vain kaveri niin hän haluaa olla ehdottomasti jotain enemmän. Vihelsin tylysti pelin poikki kun viestien sisältö meni liian vihjailevaksi. Asiaa toki auttaisi, jos suostuisin kertomaan hänelle avoimesti tapailevani tällä hetkellä muita miehiä (monikko kuuluu asiaan). Mutta sitä virhettä en aio tehdä uudelleen vielä pitkään aikaan.
