Eilisen työkatastrofin jälkeen tänään oli hieman odottavat ja jopa pelokkaat fiilikset. Onnettomia tilanteita sattui eilen kaksin kappalein, toinen osittain mun aiheuttamana, mutta toinen täysin musta riippumattomista syistä. Joten tämä aamu alkoi suuren ahdistuksen vallassa ja taisin kieriskelllä koko viime yön sängyssä miettien tekosiani. Voin suorastaan tuntea työnantajani vihan niskassani, vaikka kyse ei ole mistään suuresta ongelmasta tai mokasta. Itseasiassa hän olisi voinut hoitaa asian paremmin, mutta koska hänessä ei tietenkään ole mitään vikana, niin syyt langetetaan jälleen kerran minun niskoilleni. Mutta onnistuin unohtamaan ainakin osittain koko jutun ja nautin tämän illan onnistumisesta täysillä. Onnistunut ilta tämä todellakin oli jos eiliseen verrataan, sillä projektin iltaharjoituksissa sattui sellaisia emämokia, vaikka hyvät nauruthan siitä vielä saadaan aikaiseksi. Sattuuhan niitä seitsemän sivun loikkauksia paremmissakin piireissä.
Jatkoimme siis tämän illan ”lottovoiton” jälkeen paikalliseen lähibubiin yksille. Olin jo juhlallisen kuohuviinin kilistelyn jäljiltä pienessä sievässä nousujohteisessa. Illan aikana olin saanut jo muutaman epämiellyttävän vihjailukommentin työkaveriltani. Ensimmäinen taisi tulla heti kun kopsuttelin paikalle korkkarit jalassa (ja kyllä, tiedän näyttäneeni aika sievältä/vetävältä/pantavalta). ”Saanko luvan” lipsahti siis ihan aiheesta, mutta minua hävetti kun kaikki muutkin olivat siinä paikalla. Jotenkin outo hetki oli myös kun olimme lähdössä jatkomestoille, niin hän tokaisi ääneen ettei voi lähteä kahdestaan minun kanssani koska vaimo kotona saa raivokohtauksen. Mutta ehkä pahin oli, kun projektimme päävetäjä tokaisi kotiin lähtiessään, että jättää nyt meidät kaksi viettämään hauskaa iltaa ja ties mitä hän siihen vielä vitsaili lisäksi. Itse en ehtinyt kuunnella loppuun, koska jouduin pidättelemään sisälläni myllertävää raivoa. Olisin voinut hypätä pöydälle ja huutaa mielipiteeni, mutta tuskin sitä olisi vieläkään kukaan uskonut. Törkeää.
Päivä on sisältänyt kuitenkin myös erittäin miellyttäviä sekä toivottujakin mieskontakteja. Ensinnäkin viikonlopun treffit on nyt käytännössä lyöty lukkoon, ainakin alustavasti. Ensimmäiset treffit ovat ehdottomasti ne mielenkiintoisemmat ja jännittävimmät. Odotukset noiden treffien suhteen ovat vain jatkaneet nousuaan, joten voi poika parkaa kun kurvaan paikalle ja odotan häneltä täydellistä suoritusta hurmaustaitojen suhteen. Toiset treffit ovat jo aikaisemminkin mainitun SushiMan:n kanssa ja nyt alkaa olla se hetki kun toivoisin hänen jo rentoutuvan/avautuvan/lämpenevän hieman enemmän. Muussa tapauksessa on pakko sanoa näkemiin.
Päivän bonus on ehdottomasti se, että lähikauppani vakiokassa, jonka kiltistä hymystä ja tuikkivista silmistä olen nauttinut jo vuosia, on vihdoinkin alkanut avautua minulle. Hän ei siis enää ole kaupassa töissä vaan törmäsin häneen aivan muissa ympyröissä täysin sattumalta. Tiedän hänestä jo näin etukäteenkin yhtä ja toista, mikä tekee tilanteesta vieläkin hauskempaa. Meillä oli siis aikoinaan E:n kanssa ”omat kassapojat”. E tutustui oman kassansa kanssa (ja esitteli minutkin siinä sivussa hänelle). Minun kassapoikani sen sijaan oli hiljaista sorttia, joka ei rupatellut – tämä olikin suurin syy siihen miksi tykkäsin käydä juuri hänen kassallaan. Sattumalta nämä pojat olivat myös keskenään ystäviä (asuivat jopa kämppiksinä jossain vaiheessa) ja E:n lörpöttelevän kassapoikatuttavuuden kautta kuulin yhtä ja toista myös omasta vakiokassastani. Nyt on selvästi aika iskeä ja yrittää tutustua tähän söpöön/hiljaiseen/hymyilevään nappilismään ja onneksi myös hän vaikuttaa sangen kiinnostuneelta. Mielenkiinnolla odotan.
