Kaiken tämän viime aikaisen muutoksen keskellä raportoimatta on jäänyt muutama hieman pienimuotoisempi tapahtuma. Sillä eihän Rapid suinkaan ole ainoa mies elämässäni, vielä.
Olen siis edelleen pitänyt yhteyttä päivittäin (!) Coach:n kanssa. Viestittelemme niitä näitä, puhumme arkisista asioista ja vaikka puhe usein lipsuukiin vihjailevasti seksin puolelle, niin kumpikaan ei ole ottanut askeltakaan viedäkseen puheita käytäntöön. Itse nautin enemmän herraan tutustumisesta. Pienet kertomukset Coach:n päivistä ja hänen tapansa puhua asioista, ovat alkaneet paljastaa millainen ihminen hän todellisuudessa onkaan. Välimatka tekee meille hyvää ja se vain kasvaa kesän jälkeen entisestään kun herra muuttaa ulkomaille töiden perässä. Olen saanut jo kutsun kyläilemään. Eräänä päivänä jopa vitsailimme siitä kuinka muusan oikeastaan kuuluisi muuttaa mukana. As if.
Lisäksi olen toki ollut yhteydessä myös Philo:n kanssa. Hän on päättänyt luopua selibaatista, koska koki sen liian raskaaksi. Mieleni olisi tehnyt hyppiä, osoittaa sormella ja huutaa olleeni oikeassa. En vain halua tuhrata enää yhtään ylimääräistä energiaa siihen retaleeseen, joten tyydyin esittämään yllättynyttä. Philo on jotenkin muuttunut sangen vaikeaksi/rasittavaksi/ärsyttäväksi tapaukseksi. Aivan kuin hänen henkinen hyvinvointinsa olisi tässä kevään edetessä jotenkin järkkynyt. Se rauhallinen filosofinen luonne on kadonnut ja jäljellä on hermoheikko epävarmuutta huokuva ruikuttaja, joka stressaa mitä kummallisimmista (lue : turhista) asioista.
Päästäkseni ”salaiseen” tavoitteeseeni olen päättänyt aloittaa positiivisuuskamppanjan Happier:n avulla. Teemana on siis löytää jokaisesta päivästä vähintään kolme asiaa, jotka tekivät minut onnelliseksi. Plussaa ohjelma saa paitsi mahdollisuudesta kommentoida ja ”hymyillä” toisten ilonaiheille (annetaan hyvän kiertää), mutta myös hyvistä käyttäjäehdoista. Tässä tapauksessa ei nimittäin tarvitsee pelätä tekijänoikeuksien puolesta/siitä kuka omistaa ohjelmaan lataamani kuvat/kuka käyttää kuviani markkinointimielessä.
