Varoitus : Siirappi on toinen nimeni ja pilvilinnojen rakentelu ammattini.
Jos keskittyy vain yhteen ihmiseen kerrallaan, ei heilastele muiden kanssa ja viettää säännöllisesti aikaa toisen kanssa, niin eikös silloin kyse ole vakituisesta tapailusta. Mutta mikä tekee kahden ihmisen välisestä suhteesta sitten seurustelua? Yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, toiselle annetut lupaukset, sitoutuminen vai väkivaltaiset huomionosoitukset. Kaikki nuo edellämainitut voivat toki esiintyä myös tapailun aikana.
Tai ainakin minun ja Philo:n välillä tuntuu esiintyvän, tietysti (ja onneksi) miinustettuna nuo väkivaltaiset huomionosoitukset. Mutta tulevaisuudesta on puhuttu : nähdään silloin, vietetään ystävänpäivää tällöin, mennään mökille tuolloin. Myös kaukaisempiakin asioita on varovasti uskallettu lähestyä. On sovittu ettei tapailla muita. On jätetty omia tavaroita toisen asunnolle. On katsottu toista silmiin ja sanottu ääneen että tykätään.
Turvaudun E:n kommenttiin, jonka mukaan Philo selvästikin yliajattelee asioita. Tai sitten ongelma on minun arvaamattomuuteni, kuten herra on asian pari kertaa ilmaissut. Minusta ei kuulemma aina saa oikein selvää ja on vaikeaa ennakoida mikä tunnetila on päällä tai mitä mieltä mahdollisesti olen asioista. Näin ollen viikonloppuna käyty keskustelu oli varmaankin vain varovaista varmistalua ja minä olen se joka yliajattelee asioista.
Jos olisin saanut/ehtinyt/uskaltanut esittää hieman enemmän tarkentavia lisäkysymyksiä Philo:lle viikonlopun aikana. Haluaisin kuulla ainakin mitä hän haluaa minusta tai voisiko hän kuvitella suhteemme kehittyvän seurustelutasolle.
