Hups. Eilinen ei mennyt kotona tassutellessa vaan SushiMan astui pelastajan rooliin ja kutsui minut luokseen istumaan iltaa. Ja yökyläilyksihän se lipsahti. Meillä oli kyllä ihan mukavaa yhdessä. Hyvää ruokaa, hyvä leffa, lämmin syli ja paljon hauskoja vitsejä (jotka tosin taisivat kaikki olla minun keksimiäni). Vakaviakin aiheita löytyi, kuten kutsu useamminkin kylään (saan kuulemma halutessani siivota niin paljon kuin haluan), epäsuora ehdotus että saan muuttaa SushiMan:n luo asumaan sekä pieni vitsi vihkisormuksen hankinnasta.
Kaikesta huolimatta olisi kuitenkin kannattanut harkita hieman pidempään ennen kuin lupauduin jäämään yökylään, sillä kyllähän sitä yön pimeydessä lipsuttiin vähän pidemmällekin. Mutta jos pitää ajatella positiivisesti, niin onpahan tämäkin koeajo nyt suoritettu eikä yllätyksiä voi ainakaan sillä saralla enää tulla vastaan. Seuraavalla kerralla (jos sellaista sattuu nyt enää koskaan tapahtumaan) tiedän, että vastassa on valtavan pippurimyllyn sijaan minikokoinen suolasirotin. Itse puuhailussa ei kyllä ollut mitään vikaa, mies selvästi tiesi mitä oli tekemässä, mutta silti. I mean come on – suolasirotin!
