Selvisin ensimmäisestä työpäivästä hengissä. Meinasi kyllä mennä aika hilkulle tuntien suunnittelu. Tarkoitushan oli ahkeroida jo eilen illalla, mutta laiskuus iski. Seuraava idea olikin sitten herätä ajoissa aamulla, mutta eihän sekään onnistunut. Väitän kuitenkin, että kiireestä huolimatta sain aikaiseksi ihan kelvollista materiaalia, jota sopii kehitellä eteenpäin seuraavat pari viikkoa. Eivätkä oppilaatkaan tuntuneet valittavan, joten näillä mennään.
Huomaan hiippailevani kaupungilla kuin mikäkin sekopää. Kuljen varjoissa pieniä sivukatuja pitkin toivoen etten törmää tuttuihin. Eli tarkemmin sanottuna viime talven/kevään säätöihin. En ole ilmoittanut vielä yhdellekään, että olen palannut töiden pariin. Enkä kyllä totta puhuen aio näin tehdäkään. Puolustuksekseni voin sanoa, että en ole mennyt sopimaan kenenkään kanssa ilmoittelevani kun olen maisemissa. Moni on kyllä asiasta kysellyt ja udellut tarkempaakin ajankohtaa, mutta kohteliaasti kierrellen olen onnistunut välttämään tarkemman päivämäärän paljastamisen. Tiedän kyllä edessä olevan monta pakollista kaverikahvittelua sekä epämiellyttävää juttutuokiota. Joten keräilen voimia tuleviin koitoksiin kun joudun taas kerran selittelemään innokkaille pikkupojille miksi haluan olla vain kavereita. (Osa on siis iältään pikkupoikia, osa henkisesti vielä pikkupojan tasolla ja osa, no joltakin fyysiseltä ominaisuudeltaan pikkuruisia.)
Minulla ei ole tapana retuuttaa perässäni varavaihtoehtoja vaan tämän ongelman ydin piileekin siinä, että nykyajan miehillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää sanaa EI. Tai sitten ongelma on siinä, kun sanon aina EI KIITOS. Olisiko parempi vain todeta suoraan EI TODELLAKAAN. Miehet on niin sinnikkäitä, että pienen tauon jälkeen ne palaa aina oven taakse tiedustelemaan olisinko mahdollisesti muuttanut mieleni tai olisinko mitenkään voinut antaa uuden mahdollisuuden. Ahdistavaa yliyrittämistä. Kyse on siis ”ihan kivoista pojista” joiden kanssa on ”ihan perusmukavaa jutustella”, mutta en koe minkään valtakunnan kiinnostusta fyysisellä tasolla. Enkä todellakaan ole niin ilkeä, että menisin myöntämään kenellekään todelliseksi syyksi ”huono suutelija”/”huonoa seksiä”/”pelkkä ajatuskin fyysisestä kontaktista kanssasi ällöttää”. Täytyy vain yrittää ajatella tilannetta imartelevalta kantilta.
