Ja niinhän siinä sitten kävi, että E liihotteli jo seuraavaan kukkaan, tosin käytyään ensin kampaajalla. Tästä esimerkistä rohkaistuneena päätin itsekin ottaa ohjat omiin käsiini ja lähestyin Mr. Doctoria viestillä. Lisärohkeutta antoi myös tieto siitä, että hän oli vaivihkaa kysellyt numeroni perään. Siis ennen kuin yllätin hänet ja koimme yhteisen ”call me maybe” momentin asemalla ennen kotiin lähtöä.
Koska minä tein varsinaisen aloitteen, joka johti numeroiden vaihtamiseen, oletin toki Doctorin olevan sen verran herrasmies, että hän ottaisi minuun ensin yhteyttä. Varsinkin kun minä kirjaimellisesti juoksin hänen perässään saadakseni tuon vaivaisen yhteystiedon, eikä tuollainen juoksentelu todellakaan kuulu normaaleihin toimintatapoihini. Mutta onneks siis kuuntelin ystävieni rohkaisuja, selittelyitä, järkipuhetta sekä hieman uhkailujakin ja lähetin viestin, sillä vastaushan tuli, vieläpä yllättävän nopeasti. Ja kuten hieman aavistelinkin, hiljaisuus oli johtunut puhtaasti siitä, että herra oli odottanut minun ottavan ensin yhteyttä. Uskallan epäillä, että jos tämä tarina nyt lähtee vakaampaan lentoon, niin tästä tapauksesta tullaan vielä puhumaan/muistuttelemaan/naljailemaan puolin ja toisin – pitkään.
Kaiken totuuden edessä on myönnettävä, että mulla on yksi heikkous, joka tuli jälleen esille viestitellessäni Doctorin kanssa. En voi vastustaa sanavalmiita miehiä. Mua ei ole helppo puhua pyörryksiin, mutta mies jolla on sana hallussa.. Huhhuh! Come to mama! Ja miten voi olettaa, että sellaisten viestien jälkeen jaksan muka odottaa viikonloppuun asti? Toisaalta hyvä niin, sillä mun on ehdittävä vaateostoksille, koska eihän mulla ole (tietenkään) mitään tarpeeksi hyvää/ sopivaa/ täydellistä/ seksikästä päälle pantavaa.
