Vaikka pyrinkin olemaan harkitseva ja suunnitelmallinen, niin toisinaan onnistun päästämään spontaaniuuteni valloilleen enkä murehdi turhia. Heittäytyminen on hyvä ominaisuus, tänään se tuli jälleen todistettua.
Emme sopineet Philosopher:n kanssa mitään kummempaa jatkosta, mutta herra otti minuun yhteyttä vielä eilisen illan aikana. Juteltuamme niitä näitä hän kysäisi ehtisinkö nähdä tänään. Pienen sekaannuksen jälkeen ymmärsin, että herra pyysi minua kuntoiluseuraksi paikalliselle urheiluhallille. Epäröin, suoraan sanottuna ajatus hikoilusta naama punaisena ei kiinnostanut. Varsinkaan koska kyseessä oli vapaapäiväni ja vasta toiset treffimme. Mutta kerrankin päätin olla välittämättä siitä kuinka torspolta saatan kuntoillessa näyttää ja suostuin ehdotukseen.
Tapasimme minulle ennestään vieraalla hallilla, treenikamat niskaan ja juoksemaan. Eikä voi kyllä valittaa, sillä pääsin ihailemaan herran treenattuja käsivarsia sekä muutenkin sangen liikunnallista kroppaa. Juttu luisti aivan yhtä sutjakkaasti kuin edelliselläkin kerralla, ehkä jopa astetta vapautuneemmin. Uskon myös tehneeni Philosopher:iin vaikutuksen ennakkoluulottomalla asenteellani ja avoimella suhtautumisellani. Liikunnallisena ihmisenä olin haisevien urheilijoiden keskellä kuin omassa elementissäni, mutta erityiseksi tämän tapaamisen teki se, että olimme selvästi Philosopher:n mukavuusalueella. Hän osoitti olevansa ihan oikeasti rento ja sosiaalinen. Saatoin vain ihailla vierestä kuinka sujuvasti hän keskusteli muiden ihmisten kanssa – hän selvästi tunsi kaikki ja kaikki tunsivat hänet.
Tarkoitus oli käydä treenin päätteeksi iltateellä, mutta myöhäisestä ajasta johtuen päätimme jättää sen toiseen kertaan. Ilta ei kuitenkaan kirjaimellisesti päättynyt tähän. Philosopher nimittäin lähetti viestin, jossa hän todella sanoi kaiken sen mitä ei ollut uskaltanut tapaamisellamme ääneen sanoa. En osannut odottaa mitään näin suoraa avautumista, joten menin aivan sanattomaksi. Kolmannet treffit lienevät siis jo aika varmasti odotettavissa.
