Olen paahtanut pää kolmantena jalkana unohtaakseni mitä tuli möläytettyä. Hetken jo kuvittelin nähneeni unta. Saatoin jopa hieman toivoa sitä, sillä todellisuudessa jokseenkin häpeän lörpöttelevää ja avointa luonnettani, jonka vuoksi/ansiosta joudun aina näihin kimurantteihin tilanteisiin. Miksi minun oli esitettävä sosiaalista ilopilleriä ja kutsuttava Rapid kylään?
”On harvoja asioita, jotka ovat sanomattakin selviä. Katseenvaihto erään ihmisen kanssa synnyttää sydämessäsi kuitenkin sellaisen kuohunnan, että tajuat suhteen syntyvän.”
Huomenna koittaa siis totuuden hetki kun Rapid tulee luokseni visiitille. Luvassa on varmaan iltapäiväkahvit ja vaivaantunutta tunnelmaa. Mikäli vanhat merkit paikkaansa pitää, niin minä hoidan lörpöttelyn ja herra tyytyy murahtelemaan tai nauramaan tarinoilleni.
”Eräs ihminen on yrittänyt lähestyä sinua ajatuksen voimin jo kauan. Sinulla on siitä hento aavistus joten rohkaisepa nyt häntä tekemään avaussiirto.”
Laajaltikin tunnetusta nössöydestäni johtuen huomenna tuskin tulee tapahtumaan mitään merkittävää. En kuitenkaan saa avattua suutani ja kysyttyä Rapid:n aikeista/tuntemuksista/juonista. Täytynee vain ottaa heti alkuun se asenne, että on aina ilo nähdä vanhoja tuttuja – siinä se.
