On tullut aika vatvoa hieman salamyhkäiseksikin jääneestä aiheesta. Taisin tuossa syksyn alkutohinoissa (vai pitäisikö sanoa että loppukesän sydänsuruissa) testata E:n kannustamana hieman nettideittailua. Mielenkiintoinen kokemus ja onhan se aina tosi ihanaa kuulla lipeviä kehuja vanhoilta karvaisilta miehiltä, right?
Mutta kyllä siellä seassa taisi muutama ihan normaalikin ihminen olla. Yhden kanssa olen nyt viestitellyt/kirjoitellut/höpötellyt jo kuukausia. Tapaaminen ei onnistu, sillä hän ei asu tällä hetkellä edes käytännössä samalla mantereella. Eräs tilaisuus oli, mutta se pääsi karkuun, joten seuraavaa odotellessa. Ottaessaan minuun ensimmäisen kerran yhteyttä (kyllä, aina kun mies tekee aloitteen hän ansaitsee siitä plussaa) hän kyllä teki erittäin selväksi tilanteen ja tiesin ettei tämä herra tulisi viemään minua heti seuraavalla viikolla kahville. Mutta jokin siinä ihmisessä sai vain vaistoni heräämään ja halusin tietää hänestä lisää.
Nyt kuukausien tuntemisen jälkeen meistä on tullut jo aika läheisiä. Puhumme varmaankin lähes kaikesta. Hän on sanavalmis, aktiivinen ja älykäs keskustelija, jossa kyllä riittää haastetta. Monesti huomaan jopa odottavani milloin pääsen taas turisemaan hänen kanssaan ja kertomaan päivän kuulumiset. Ja entäs sitten se suklainen/monisävyinen/kuuma radiojuontajan ääni?
Kukaan ei tule menemään nappisilmä-Sailor:n edelle, mikäli hän nyt vain haluaa itse pysyä mukana kuvioissa. Mutta olen kyllä ollut hieman aistivinani, että (tämä mystinen herra) Bruin olisi valmis taistelemaan muita kosiskelijoitani vastaan.
