Sain tänään migreenin silkasta stressistä. Tuskailin koko aamun jälleen työasioiden parissa ja sitä mukaa kun ongelmia putkahteli eteen, niin myös kiristys päässä tuntui lisääntyvän. Hihat paloivat ainakin kolmesti, revin kahdet pelihousut ja vedin kattilallisen herneitä nenään. Töihin marssin sellaisella raivolla, että meinasi pienemmät rekat talloutua jalkoihin matkan varrella. Heti ensitöikseni hakkasin päätäni opettajanhuoneen seinään ja loppupäivän yritinkin sitten pidätellä itseäni, jotten erehtyisi heittämään pomoani vesilinnulla. Mielessäni käväisi myös ystäväni vanha sanonta ”jos et ole kiltisti niin tungen pepsipullon poikittain sun perseeseen”, mutta koska halusin säilyttää työpaikkani niin jätin tuon kaltaiset lausahdukset odottamaan parempaa hetkeä.
Osittain päivä oli kyllä sangen romanttinen ja hymyntäyteinen. Rapid piti siitä lahjakkaasti huolen.
Aamulla heräsin puhelimen vaimeaan piippailuun ja mietin, että onko olemassakaan parempaa herätystä kuin viesti omalta ihastukselta? Keskustelimme jälleen parisuhdeasioista ja jaoimme omia tuntemuksiamme/ajatuksiamme/mietteitämme musiikin välityksellä (romanttisuuspisteet : 1). Lähettelimme pitkin päivää kuvia siitä missä milloinkin olimme menossa (romanttisuuspisteet : 2). Ja Rapid lähetti jopa kuvan paperin reunaan kirjoittamastaan tekstinpätkästä (romanttisuuspisteet : 100).
Minä viis veisaan migreenistä, tänään aion mennä hymyillen nukkumaan.
