Sattuipa eräänä iltana hassu tapahtuma ja töissäni puhkesi virallisesti kolmas maailmansota. Annan työni vaikuttaa liikaa yksityiselämääni ja yksityinen minäni menee helposti ristiin ammatillisen minäni kanssa. Tilanne lienee vielä hieman tulenarka, vaikka valkoinen pyyhe onkin jo heitetty kehään. Sotakirvestä en ole vielä valmis hautaamaan, siirrän sen mielummin eteenpäin seuraajalleni ja toivon, että hän onnistuu saamaan muutosta aikaan.
Coach:n työ on viimeinkin loppunut, virallisesti. Hän pakkasi laukkunsa ja on on nyt vapaa tulemaan vaihtelun vuoksi minun luokseni kylään. Ehdotin asiaa itse hänelle alkuviikosta, mutta jouduin perumaan kutsun erään ilouutisen takia. Eikä kyse ole nyt siitä, etten ole kuullut Philo:sta mitään pienen sanaharkkamme jälkeen. Vaan siitä, että kauan odotetut hillopäivät ovat viimeinkin alkaneet!
