Formula 1 VPN-Suomi

Yleinen

Dubiety

05.09.2012, murttu

Mikä on se keino/niksi/kikka kolmonen, jolla saa pidettyä jalat maassa silloin kun pää pyrkii kohti pilviä? Huomaan laukkaavani jo nyt unelmissani kohti taivaanrantaa vaikka ensitapaamisesta ja saatikka sitten treffeistä on kulunut vasta pari päivää. Nyt pitää muistaa ottaa rauhallisesti, jalat maassa ja järki kirkkaana. Varsinkin kun en voi tietää mitä toinen ajattelee.

Olen aikaisemmissa suhteissani päässyt kohtalaisen helpolla alkuhuuman suhteen. Melkein järjestään ihmissuhteeni ovat edenneet aina paria tiettyä kaavaa mukaillen. A) Kun mies on todella ihastunut minuun ja myös osoittaa sen, minä itse sytyn hieman hitaasti tilanteeseen. Usein yritän jopa hetken pyristellä vastaan, ennen kuin suostun myöntämään, että olen oikeasti miehestä kiinnostunut. B) Kun minä olen super kiinnostunut ja innostunut jostain miehestä, vaikuttaa siltä ettei miehellä ole mitään tunteita minua kohtaan. Aluksi rallattelen pää pilvissä onneni kukkuloilla tajuamatta mikä tilanne on. Esitän loppuun asti urheaa.

Olen huono paljastamaan ensimmäisenä suorasanaisesti todellisia tunteitani. Odotan aina, vaikka sitten hamaan loppuun asti, että toinen avaa suunsa ensin ja kertoo mietteistään. Tosin joskus päätän antaa pienen rohkaisevan potkun, mikäli mieleisiäni sanoja ei ala miehen suusta sadella. Mutta pahinta on kyllä ehdottomasti jos fyysinen läheisyys puuttuu kokonaan. Kyllä minä itsekin pyrin arkisten toimien kautta osoittamaan välittäväni toisesta, mutta jos halailua tai pusuttelua ei irtoa niin saatan hermostua hyvinkin helposti. Sitten alkaa se iänikuinen jossittelu ja vatvominen ”onko se”/”mitä se”/”entä jos”.

Päivän polttavat kysymykset : Pitäisikö laittaa viestiä? Miksi se ei laita viestiä? Onko pakko mennä töihin jos ei jaksa? Pitäisikö ehdottaa tapaamista viikonlopulle? Onkohan se edes hyvä sängyssä? Miten saan vuokran maksettua kun en oo vielä saanu viime kuukauden palkkaa? Haluaakohan se edes nähdä mua enää? BB:ssä : ”Mitä eroa muka on sillä jos sanoo, et ”ketä siellä on” tai ”kuka siellä on”?


2 vastausta

  1. murttu sanoo:

    Jos nuori lempi on sitä tasapuolista ihastumista ja toisesta välittämistä, niin onko aikuinen lempi sitten sitä, että toinen saa mitä halusi, mutta toinen joutuu ”tyytymään”. Tekeekö ne vanhat suhteet meistä liiankin valikoivia, niin ettei enää osaa nauttia toisesta ihmisestä?

    Pahinta on ehkä se kun tutustumisen alkuvaiheessa ehkä vielä pystyykin olemaan innoissaan asiasta, mutta tilanteen edetessä toisesta alkaa paljastua epämiellyttäviä puolia. Alkuhuumassa ihminen kuitenkin pystyy esittämään jotain sellaista mitä ehkä oikeasti haluaisi olla. Ajan kuluessa esittäminen unohtuu/tippuu pois matkasta ja ”todellinen minä kaavun alta kuoriutuu”. Voi sitä pettymyksen määrää kuin toinen ei olekaan sitä, mitä olet kuvitellut..

  2. Terttu sanoo:

    I feel you sis! Tää vois olla suoraan mun näpyttämää. Mikä kumma siinä onkaan, ettei koskaan voi olla jutusta yhtä innoissaan, ainakaan enää nykyään iän ja kokemuksen kyynistämänä. Toista se oli silloin nuorena täysi-ikäisyyden kynnyksellä kirmailevana varsana, jolloin ihastuttiin ja rakastuttiin, minä häneen ja hän minuun ja täysin ehdoitta, niin ettei muulla väliä. Nyt, oli tilanne millainen tahansa ja ihmiset ketä vain, aina ainakin toinen on vähän no-blaah. Ei kai tasapainoakaan ihan kaikkeen tartteis venyttää. Tyl-sää.

    Pidän peukkuja että tää sun tilanne vastais tuota nuorta lempeä. Kuulostaa sen verran hyvältä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *