Vanha tuttu Goalie otti jälleen yhteyttä. Tämä poika se ei varmaan sitten ikinä opi, että meidän juttu on jo ohi. En yleisestikään ottaen kannata uusia yrityksiä – kerran entinen, aina entinen. (Guitarhero:n kohdalla tein toki poikkeuksen ja kuinkas siinä sitten kävikään.) Mutta varsinkin tässä tapauksessa minulla ei ole pienintäkään mielenkiintoa lähteä katsomaan mitä meistä voisi tulla jos saisimme uuden mahdollisuuden.
Jollain tavalla olen hieman ihmeissäni ettei Goalie ole onnistunut lyömään hynttyitä yhteen kenenkään uuden kanssa. Tai mistäs minä tiedän onko hän edes yrittänyt, tuskinpa. Mikä on sinäänsä harmillista sillä Goalie on kyllä tosi mukava poika. Ystävällinen, kohtelias, keskusteleva, hellä, huumorintajuinen, urheilullinen, erittäin siisti ja paljon muuta. Tästäkin huolimatta sain aikoinaan sellaisen käsityksen, että hän ei ollut ihmeemmin suhteissa virunut. Itse asiassa minä taisin olla niitä ensimmäisiä pidempiaikaisia tuttavuuksia. Hänen seurassaan minusta vain tuntui siltä kuin olisin palannut ajassa takaisin päin ja sain nyt kokea uudelleen teinisuhteen ”kaikki ihanuudet”. Tunsin itseni isosiskoksi jonka piti ottaa vastuu kaikesta. Ja kun seksikään ei toiminut, niin päätin lopulta viheltää pelin poikki. (Suomeksi sanottuna : hermo meni.)
Nyt ongelmana lienee se kun en sanonut tuota kaikkea hänelle + murskannut hänen sydäntää lihamyllyssä. Mutta en todellakaan olisi halunnut satuttaa Goalia kertomalla kuinka seksi oli yhtä suurta pettymystä. Tai että en kestänyt toimia hänen rohkaisevana puumanaisenaan. (Eihän tuollaista voi mennä sanomaan toiselle ihmiselle.)
Hyvä on – perun sanani. Mr.Doctor:lle voisin kyllä olla valmis antamaan toisen mahdollisuuden mikäli hän tulisi sitä pyytämään. Ehkä.
