Tiedättekö sen tuskaisen tunteen kun herää aamulla tietäen että jokin on nyt pielessä, mutta ei oikein osaa sanoa mikä. Sitä miettii päänsä puhki kunnes tajuaa unohtaneensa jotain hyvinkin tärkeää. Kauhusta kankeana alkaa tehdä laskutoimitusta sormillaan sekä kädet vapisten etsii kalenteria kassin pohjalta.
Milloinkas ne ..? Mikäs päivä minä ..? Eikös niiden olis pitänyt jo ..?
Alkaa raastava odotus. Sitä on tuntevinaan kehossaan aivan selviä merkkejä jotka antavat osviittaa milloin mihinkin suuntaan. Kauhuskenaariot risteilevät ajatuksissa ja epätoivoisimmalla hetkellä sitä alkaa jo valmistella itseään pahimpaan. Pitää valita sopiva päivä, jolloin on turvallista mennä apteekkiin ilman että törmää matkalla tuttuihin. Täytyy myös etsiä varalta lääkärin puhelinnumero mikäli tulee oikeasti tarvetta varata aika vastaanotolle.
Tämän kaiken muun minä kyllä varmasti kestäisin vaikka hampaat irvessä suomalaisen sisun voimalla, mutta tulevalle isäehdokkaalle kertominen olisi ehdottomasti se pahin tilanne.
Tule joulu menkka ainainen!
