Venyin tänään oman osaamisen, ammattitaidon ja jaksamisen äärirajoille. En ollut ainoastaan ahdistunut vaan suorastaan peloissani tämän päivän työurakasta. Uuden projektin alku jännittää aina, mutta nyt näin jo suorastaan painajaisia viime yönä. Aamulla en olisi millään halunnut nousta ylös vaan vetkuttelin peiton alla viimeiseen asti – ja tottakai meinasin tästä syystä myös myöhästyä. En vain pidä tilanteista, joihin joudun ilman mitään kunnollista taustatietoa. Tiesin ettei huono etukäteisvalmistautuminen ollut täysin minun vikani, mutta ei se paljon piristänyt mielialaa. Minkäs teet kun herra ohjaaja on vähän hömelö eikä jaksa valmistautua kunnolla uuteen projektiin. Mutta onneksi selvisin ihan kohtuullisesti, jopa hieman yli omien odotusteni. Olin sentään valmistellut muutamia ideoita ja uskalsin jopa kertoa avoimesti kaikki ideani muulle työryhmälle. Ohjaajakin vaikutti tyytyväiseltä, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Piristykseksi ahdistavan aamun jälkeen / palkaksi onnistuneesta projektin aloituksesta / miehenisku mielessä, painelin päivällä kaupungille kiertelemään kauppoja. Löysin etsimäni, vieläpä alennusmyyntirekistä ja voinkin nyt hyvillä mielin odotella huomisia treffejä. Lupasin tavata viikonlopun aikana Sailor:n lisäksi myös SushiMan:a. Oli pakko suostua kun herra valitti sen verran sydäntä särkevästi ettei olla nähty kohta pariin viikkoon. Toivoisin kyllä Sailor:n osoittavan sen verran vahvoja kiinnostumisen merkkejä, että voisin selittää SushiMan:lle tilanteen ja perua koko tapaamisen. Mutta saa nyt nähdä, henkilökohtaisesti en usko tämän tasoista edistymistä tapahtuvan vielä ainakaan pariin viikkoon. Olin ehtinyt kaavailla tapaamista myös Coach:n kanssa, mutta koska aikataulumme eivät taaskaan kohdanneet niin oli pakko luopua toivosta sen suhteen.
